Oikeudenmukaisuuden tunne auttaa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 27.2.

Koronarajoitukset ovat ainakin toistaiseksi väistämättä osa arkeamme. Rajoituksia siis tarvitaan, mutta niiden tulee olla oikeudenmukaisia.

Ratkaisevaa tulee olla toiminnan riskitaso, ei toimiala. Keskustelu kulttuurialasta ja koronarajoituksista on noussut uusille kierroksille Paula Vesalan räväkän kannanoton jälkeen.

Rajoitusten kohdentamiseen ei varmasti ole löydettävissä riidatonta, haitatonta tai täysin yksiselitteistä tapaa, on kuitenkin myös aivan selvää, että tämänhetkinen ratkaisu tuntuu oikeutetusti epäreilulta esimerkiksi kulttuuri- ja tapahtuma-alan toimijoista, joiden elinkeino on käytännössä suljettu, samalla kun moni riskialtis bisnes saa kuitenkin pyöriä.

Sopivien prosessien ja käytäntöjen määrittely ei varmasti ole helppoa, mutta tilanteen pitkittyessä ja mahdollisten tulevien pandemioiden varalle tarvitsemme pelisäännöt, joissa määrittävä tekijät ovat hienosyisempiä kuin esimerkiksi kaikkien yleisötilaisuuksien niputtaminen samaan läjään.

On erittäin ymmärrettävä, että lasten ja nuorten harrastukset pyritään mahdollistamaan rajoituksia rajaamalla. Sen sijaan on vaikea perustella, miksi ravintolatoiminnassa asiakasmäärien suhteen voidaan huomioida käytettävissä olevan tilan määrä ja sallia hyödyntää esimerkiksi 50 % normaalista asiakaskapasiteetista – mutta yleisötilaisuuksissa tiukka raja on 10 henkilöä riippumatta käytössä olevan tilan määrästä tai tapahtuman luonteesta.

On täysin ymmärrettävää, että pandemian alkuvaiheissa, kun tarvittiin nopeita ja päättäväisiä toimia ja jouduttiin toimimaan sen hetkisen lainsäädännön suomin keinoin, pääsi syntymään tilanteita, joissa jotkin toimijat ja toimialat jäävät selvästi väliinputoajiksi.

Nyt kun näinä aikoina vietämme uuden normaalin yksivuotissyntymäpäiviä emmekä rehellisesti sanottuna voi olla varmoja, kuinka pitkään tarve erilaisille rajoituksille ja varokeinoille jatkuu, on aiheellista kysyä, miksi näitä valuvikoja ei ole saatu korjattua.

Meidän on pystyttävä parempaan.

Kirjoittaja on kulttuurituottaja, ylempi amk, kaupunginvaltuutettu (pir.) ja kuntavaaliehdokas (vihr.) Jyväskylässä.