YAD haastoi ehdokkaita vastaamaan kysymyksiin liittyen päihdeongelmien ratkaisuun, ehkäisevään päihdetyöhön ja nuorisoon.
Oletko huolissasi nuorten huumeiden käytöstä? Mitä Sinä voisit asialle tehdä?
Tilastojen valossa nuorten päihtedenkäyttö on laskussa, mikä on erittäin hyvä asia. Toisaalta olen tässä, niin kuin monessa muussakin nuorisotyön kysymyksessä, huolissani polarisaatiosta. Vaikka keskimäärin tilanne on menossa parempaan suuntaan, mutta erot hyvin pärjäävien ja syrjäytyneiden/syrjäytymisvaarassa olevien välillä kasvavat jatkuvasta – mikä näkyy myös päihteidenkäytön jakautumisena.
Nuorisoalalla työtä tehneenä uskon aina osallisuuden voimaan. Panostetaan niihin toimintamalleihin joissa nuoret ovat aktiivisesti mukana kaikissa vaiheissa ideoinnista toteutukseen – näin saadaan luotua toimintaa joka aidosti vaikuttaa nuoriin.
Polttaisitko pilveä, jos se laillistettaisiin?
En. Punaviini riittää minulle.
Miten valtuutettuna vaikutat nuorten harrastusmahdollisuuksien parantamiseen?
Avataan kunnan omistamia kiinteistöjä entistä helpommin kuntalaisten ja yhteisöjen käytettäväksi.
Laajennetaan liikuntalaturia harrastelaturiksi turvaamaan myös vähävaraisille nuorille mahdollisuus harrastaa.
Hyödynnetään asuinaluedemokratiaa ja osallistavaa budjetointia, ja otetaan asukkaat mukaan suunnittelemaan miten mahdollisuuksia kehitetään.
Kenelle tulee kuulua käytännön toteutus päihdekasvatuksesta?
Koulun rooli on ratkaiseva. Järjestöillä on tärkeä rooli täydentämässä päihdekasvatusta ja tukemassa nuoria ja kasvattajia.
Mihin sinä ohjaisit apua haluavan huumeita käyttävän nuoren?
Vaikea kysymys, johon en oikein osaa antaa yksiselitteistä vastausta, paras ratkaisu riippuu kuitenkin nuoresta ja hänen tilanteestaan. Nuorisotyötä tekevänä ihmisenä todennäköisesti istuisin nuoren kanssa alas, selailisin yhdessä erilaisia verkosta löytyviä tieto- ja neuvontapalveluita ja keskustellen yrittäisimme yhdessä löytää sellaisen avun jota hän uskaltaisi lähteä kokeilemaan.
Mitä kunnassasi voitaisiin tehdä huumeidenkäyttäjien ja käyttönsä lopettaneiden leimaamisen vähentämiseksi?
Yhteiskuntana meidän pitää edetä suuntaan, jossa huumeiden käyttöön sidoksissa olevia ongelmia käsitellään ensisijaisesti sosiaalisena ongelmana, ei rikollisuusongelmana.
Jälleen kerran uskon että muutos syntyy osallisuudella ja ihmisten omasta toiminnasta: Luodaan toimintamalleja joiden kautta nykyiset ja entiset käyttäjät pääsevät kehittämään itseään tai tekemään jotain itselleen ja ympäröiville ihmisille iloa tuottavaa. Kun ongelmat ja tarinat tehdään näkyviksi vähenee huhupuheiden ja ennakkoluulojen valta ajatteluumme.