Hiukkasen hankala sanoa, koska asiaa käsittelevä raportti on salattu.
Länsimetro on monellakin tapaa surullinen esimerkki ongelmista joita piraatit haluaisivat poliittisessa järjestelmässämme korjata: avoimuuden puuttesta ja kehnosta hallinnosta. Projekti venyy, budjetti ylittyy räikeästi ja muiden kuin työryhmän sisäpiiriläisten on erittäin vaikea seurata mitä on tekeillä ja mikä on mennyt pieleen.
Projektien venyminen ja budjettien ylittyminen eivät tietenkään ole pelkästään julkisen sektorin ongelma. Välillä vaikuttaisi kuitenkin siltä, että julkisen sektorin suuret rakennusprojektit ovat näille ongelmille huomattavan alttiita – ja tämän ongelman luulisi kiinnostavan meitä kaikkia, puhutaanhan jälleen yhteisistä resursseistamme.
Mitkä tekijät aiheuttavat ongelmia?
Isojen rakennnusprojektien valmistelu on hankala yhdistelmä poliittista sumplaamista ja perinteista hankintaosaamista. Projektin kannattajilla (niin poliitikoilla kuin virkamiehilläkin) on kova paine saada hanke lävitse lautakuntien, kaupunginhallituksen ja valtuuston mankelista. Riskinä on, että hankkeelle parhaat mahdollisuudet selvitä poliittisesta prosessista rakennetaan hankkimalla valtuustokäsittelyyn halvin mahdollinen hintalappu – joka ei sitten tietenkään vastaa projektin toteutuneita kustannuksia.
Toinen iso ongelma on avoimuuden puute. Kun yhteisillä rahoillamme pelataan pitäisi toiminnan olla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. Länsimetro on ollut kaikkea muuta. Kuin kirsikaksi kakun päälle Länsimetron hallitus päätti salata metron kustannuksia ja viivästyksiä koskevan raportin. Ei ole ihme että tälläisessä virheiden peittelyn ilmapiirissä on vaikea saada julkista hyväksyntää tärkeille projekteille.
Mitä minun mielestäni pitäisi tehdä?
Etenkin isoissa ja monimutkaisissa rakennusprojekteissa on tärkeää allianssimallilla tai muulla ratkaisulla varmistaa, että rakennusprojekti ei ole avoin shekki rakennuttajalle. Budjetissa ja aikataulussa pysymisestä voi ja kannattaa palkita kunhan myös riskit saadaan jaettua.
Vaaditaan läpinäkyvää päätöksentekoa. Kohtuullinen vaatimus olisi mielestäni, että mikäli julkinen sektori on enemmistöomistajana yrityksessä noudatettaisiin sen toiminnassa julkisuuslakia. Länsimetron kaltaiset farssit jossa aluksi salataan julkisen keskustelun kannalta äärimmäisen tärkeä raportti ( http://yle.fi/uutiset/3-9565887) ja sen jälkeen kiidetään yli parodiahorisontin salaamalla myös salaamista esittäneet asiantuntijalausunnot (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lansimetro-salaa-myos-salaamista-suositelleet-asiantuntijalausunnot-yhtio-ei-salaa-emme-vain-julkista/)