Julkaistu KSML.fi:ssä 16.12.2021
Jakamattomien varausten jakaminen – eli niin sanotut eduskunnan joululahjarahat ovat, suoraan sanottuna, käsittämätön käytäntö. Käytännössä loppuvuodesta jaetaan 30–40 miljoonaa euroa käyttämättä jääneitä varauksia milloin mihinkin, kohteiden vaihdellessa yksittäisistä kansalaisjärjestöjen avustuksista liikennehankkeisiin.
Toisin kuin valtion normaaleissa rahoitusprosesseissa, näitä rahoja ei ohjata virkavalmistelun kautta, vaan yksittäisten kansanedustajien mielihalujen mukaan.
Kyseessä on monissa tapauksissa myös malliesimerkki tilanteesta, jossa ostetaan suosiota yhteisillä rahoilla. Käytännössä ideana on pyrkiä saamaan omaan vaalipiiriin – tai vielä mieluummin kotikuntaan – jokin näkyvä hanke: tienpätkä, silta tai muuta vastaavaa. Kukapa ei tykkäisi kansanedustajasta, joka tuo omilleen jotain kivaa?
Joululahjarahat sisältävät toki usein paljon tärkeitä kohteita: esimerkiksi toissa vuoden rahoilla Saarijärven Lannevedelle koulumatkoja turvaamaan rakennettu kevyen liikenteen väylä on varmasti tullut tarpeeseen.
Vastuullista toimintaa olisi kuitenkin rahoittaa infrahankkeita, kansalaisjärjestöjä ja muita toimintoja niiden normaalien rahoituskanavien kautta. Tällöin hankkeet ja toimijat ovat tasavertaisemmassa asemassa ja päätökset voidaan tehdä virkavalmistelun tukemana avoimilla kriteereillä.
Mikäli kansanedustajat kokevat, että infra ja kansalaisjärjestöt tarvitsevat lisää rahaa, tulee se tehdä lisäämällä rahoitusta näihin kanaviin. Ei keräämällä poliittisia irtopisteitä omien äänestäjiensä ja tukijoidensa lempiprojekteja rahoittamalla.
Mitäpä jos jatkossa annettaisiin veronmaksajille joululahja jättämällä nämä rahat jakamatta?