Usein puhutaan erilaisista vääristä kannustimista tai kannustinloukuista. Esimerkiksi siis tilanteista joissa hyvää tarkoittavat tuet ja rakenteet ohjaavat esimerkiksi työttömän tekemään pitkän aikavälin kannalta huonoja valintoja tai olemaan tekemättä mitään. Tämä ongelma ei kuitenkaan koske pelkästään yksilöitä. Myös kuntien ja valtion välisissä rakenteissa on monia kannustimia jotka saavat kunnat tekemään huonoja valintoja.
Oppikirjaesimerkki tästä ovat työmarkkinatuen kuntaosuudet. Kun työtön on ollut työmarkkinatuen piirissä 300 päivää siirtyy puolet kustannuksista kunnan maksettavaksi, ja kun aikaa on kulunut 1000 päivää nousee maksuosuus 70 prosenttiin. Mutta jos työtön on mukana työllistämistä edistävissä palveluissa valtio maksaa summan kokonaisuudessaan. Tämä luo kunnalle houkutuksen hätistellä työttömät erilaisiin toimenpiteisiin motiivinaan säästää rahaa – ja sitten saammekin jatkuvasti lukea tarinoita siitä kuinka työvoimatoimiston ja kuntien yhteistyöllä on pakotettu työttömiä kursseille joista he eivät koe hyötyvänsä lainkaan. On toki tilanteita, joissa nämä toimenpiteet ovat olleet erittäin hyödyllisiä, mutta lähtökohdan pitäisikin nimenomaan olla hyöty työttömälle – ei kustannusten siirtäminen kunnalta valtiolle.
Pahimmillaan tämä johtaa veronmaksajan kannalta surkuhupaisaan tapahtumasarjaan:
1) Valtio pyrkii säästämään, ja lisää kuntien maksettavaksi jäävää osuutta kuluista
2) Joku kunnantalolla osaa käyttää exceliä ja huomaa että maksujen kasvaneen niin suuriksi, että
tulee halvemmaksi palkata joku pyörittämään kuntouttavaa työtoimintaa tai vastaavaa toimintaa
3) Veronmaksaja katsoo kauhuissaan, kun julkisen sektorin toimijat käyttävät yhteisiä rahojamme pompotellessaan numeroita budjettiensa välillä
Jos haluamme kuntien tekevän parempaa politiikkaa, meidän pitää myös pyrkiä vaikuttamaan niihin kannustimiin joita valtio kunnille rakentaa.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että tietenkin löytyy erittäin paljon hyviä työllisyyden edistämisen toimintamalleja jotka oikeasti auttavat työtöntä palaamaan työmarkkinoille. Valitettavasti joissain tilanteissa ensisijaisena tavoitteena ei ole työttömän auttaminen vaan säästäminen – ja seurauksena lähinnä kiusataan työtöntä ja tuhlataan yhteisiä rahojamme.