Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään Torben Jørgensenin, elokuvien ja televisiosarjojen välittäjän ja oikeuksienomistajan Scanboxin digitaalisten toimintojen johtajan, haastattelu koskien kiristyskirjebisnestä. Haastattelu alleviivaa hyvin kiristyskirjebisneksen hämmentäviä puolia.
1) Koko lähtökohta on väärä
”SCANBOX perustelee tiedostojen jakajien jahtaamisen tarvetta sillä, että yhtiön liikevaihto on vähentynyt dvd-kaupan ehtyessä. Se johtuu Jørgensenin mukaan osin piratismista.”
Dvd-kaupan ehtymisen suurempana syynä lienee kuitenkin räjähdysmäisesti kasvaneet lailliset tavat katsoa sarjoja ja elokuvia netin välityksellä.
2) Ei ymmärretä, kenen bisnes on kyseessä
”Hyvitysvaadekirjeillä ei ole tarkoitus tehdä suurta bisnestä: ”Tuotot muodostavat selvästi alle prosentin liikevaihdostamme.””
Eivät kiristyskirjeet missään vaiheessa ole olleet sisällöntuottajien tai oikeudenomistajien kannalta hyvä bisnes, eikä niiden sitä ole tarkoitus ollakaan. Kuka tästä sitten hyötyy?
”Jørgensen kertoo saksalaisen Tecxipion lähestyneen yhtiön hallitusta kolmisen vuotta sitten ja ehdottaneen yhteistyötä, jossa Tecxipio selvittää, mistä IP-osoitteista Scanboxin tekijänoikeudella suojattuja teoksia on loukattu. – – Samalla saksalaisyhtiö tarjosi liiketoimintamallia siitä, miten eri tavoin luokitelluilta oikeudenloukkaajilta voitaisiin paikallisten lakimiesten avulla hakea hyvityksiä ja kulu- ja vahingonkorvauksia.”
Kysymys ei siis alunperinkään ole sisällöntuottajan edusta, vaan bisnesmallista, jossa tulosta tekevät seurantapalveluita tarjoava yritys ja lakifirmat. Tämän näkee myös loppulaskusta: Markkinaoikeudessa kohtuullisiksi korvauksiksi muodostui 100 euroa elokuvalta ja 50 euroa televisiosarjan jaksoa kohden. Päälle toki yli 31 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Koska kyseessä oli yhden elokuvan ja 10 jakson jakaminen, muodostivat varsinaiset korvaukset vain pari prosenttia loppulaskusta.
Ja tähänhän homma perustuu: Jos et ole aivan varma, että pystyt todistamaan syyttömyytesi, kiristäjät luottavat siihen, että mieluummin maksat tonnin kuin otat riskin 30 000 euron laskusta.
3) Koko bisnes on ristiriidassa EU-tuomioistuimen kanssa
EU-tuomioistuin on linjannut, että teleoperaattorit eivät saa kerätä ja luovuttaa internetin käyttäjien tunnistetietoja, ellei kyse ole vakavista rikosepäilyistä.
Ja vaikka Jørgensen sanookin että, ”Jo yhdenkin kilotavun jakaminen on vakava rikos.”, en oikein jaksa uskoa että tämä on se mitä EU-tuomioistuin on tarkoittanut.
On erittäin valitettavaa, että muut toimijat ovat saaneet koukutettua kulttuurialan mukaan tälläiseen bisnekseen. Valitettavasti tämä ongelma ratkeaa vain siten, että oikeuksienomistajat havahtuvat siihen että heitä käytetään hyväksi ja viheltävät pelin poikki – tai vaihtoehtoisesti lainsäätäjät päättävät puuttua eettisesti arveluttavaan toimintaan.