Yksinkertainen on kaunista

Eilisen somepaheksuntaa herättänyt uutinen osuu jälleen Laura Rätyyn.

”Laura Räty muunsi sivutyönsä tuloja verottomiksi osingoiksi” otsikoi yle aiheeseen liittyvän juttunsa. Kollektiivista sosiaalisessa media tapahtunutta mielensä pahoittamista on siis harrastettu siitä että suuressa röyhkeydessään Räty on pyrkinyt minimoimaan maksamiensa verojen määrän.

Jutun absurdiutta kuvaa mielestäni parhaiten lopusta löytyvä pätkä:
”Räty ei julkisten verotietojen mukaan ole maksanut osinkoveroja. Tämä johtuu siitä, että niitä ei lain mukaan ole tarvinnut maksaa.” Notta ihan ei ole maksanut veroja joita lain mukaan ei ole tarvinnutkaan maksaa – tämä se vasta onkin kurja teko.

Luotankin vahvasti että kaikki tästä näkyvästi mielensä pahoittaneet eivät osta oluitaan virosta eivätkä shoppaile ulkomaisissa verkkokaupoissa – kotitalousvähennyksestä tai vaikka asuntolainan korkovähennysten hyödyntämisestä puhumattakaan. Kyse on nimittäin käytännössä samasta ilmiöstä: haluat saada enemmän irti työsi tuloksista ja sivutuotteena maksat vähemmän veroja suomeen.

Ja se on täysin oikein! On outoa kritisoida tämmöistä toimintaa – etenkin maassa jossa käytetään todella paljon aikaa ja energiaa erilaisten kohdennettujen verojen ja verovähennysten luomiseen joiden tarkoituksena on ohjata kuluttajien tai yrittäjien toimintaa haluttuun suuntaan.
Ja sehän selkeästi toimii – kun alkoholin verotusta nostetaan ihmiset ostavat alkoholinsa suomen sijaan virosta. Kun työn verotus on raskasta, ne joilla on siihen mahdollisuus siirtävät tulonsa muihin muotoihin mahdollisimman tehokkaasti.

Selkein oire Suomen huonosti toimivasta veroviidakosta on se että ne tarpeeksi suuret yritykset joilla siihen on mahdollisuus hankkivat käyttöönsä veroasiantuntijoita optimoimaan verohyötyjä tai siirtävät soveltuvat osat toiminnoista muille maille vierahille.

Tässäkin optimointi pelissä on selkeitä voittajia ja häviäjiä:
a) Isot / kokeneet voittavat – pienet / uudet häviävät.
Veroissa säästämisen lisäksi optimointiin kykenevät toimijat saavat merkittävää kilpailuetua markkinoilla
b) Valtio / kunnat menettävät verotuloja
Verotuloja menetetään sekä suoraan optimoinnin takia sekä monimutkaisen ja pelottavan verotusjärjestelmän pois pelottaneiden yritysten / yritysideoiden muodossa
c) Poliitikot voittavat koska keräävät menestyksekkäästi irtopisteitä junailemalla kohdistettuja verokevennyksiä omalle lempi eturyhmälleen

Mitäs sitten tehtäis?

Yksinkertaistetaan verotusta
Monimutkaisuudella kilpailu on tässäkin asiassa valtion näkökulmasta hävitty peli. Jokainen uusi rajoittava vippaskonsti ohjaa korkeintaan verotuloja muiden maiden kassoihin. Lisäksi ne entisestään korostavat vero-optimointiin panostavien toimijoiden etuja. Yksinkertainen malli kannustaa tekemään ja toimimaan olemalla tasapuolinen ja ennen kaikkea heposti ennakoitavissa.

Jälleen kerran jokaiselle alennetulle verokannalle tai vähennysoikeudelle löytyy syynsä ja kannattajansa (etenkin niistä joiden bisnestä se tukee tai jotka alennuksesta taloudellisesti hyötyvät). Mutta liian monimutkainen kokonaisuus tulee meille kaikille kalliimmaksi kuin vähennyksistä luopuminen – etenkin mikäli luopumisesta säästetty raha kompensoidaan yleisen verotason laskuna.

Tähänkin teemaan sopii hyvin piraattien periaateohjelman pätkä: ”Oikeusturvan takaamiseksi lakien ja asetusten tulisi olla riittävän suppeita ja selkeitä, siten että kansalainen voi kohtuullisella vaivalla perehtyä itseään tai tiettyä asiaa koskevaan lainsäädäntöön. ”

 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: