Kohti puoluekokousta

Piraattipuolueen kevätkokous järjestetään parin viikon päästä, heti heinäkuun alussa.

Tämän vuoden kevätkokous on puhututtanut aktiivien, jäsenten ja muiden puolueen toimintaa seuraavien keskuudessa harvinaisen paljon – etenkin kun muistaa että kokouksessa ei ole luvassa suuria henkilövalintoja.  Sen sijaan ohjelmassa on kevään mittaan paljon työstetty ja prosessoitu puolueohjelman uudistaminen.

Puoluehallituksen esitys(jonka eteen moni aktiivi myös hallituksen ulkopuolelta on uhrannut huomattavia määriä aikaa ja vaivaa) on luettavissa täällä.

Vaikka uutta asiaa mukaan tulee paljon, ovat käytännössä kaikki mukana olevat ajatukset johdettavissa vanhoista tutuista piraattien avainsanoista: Vapaus, avoimuus ja tietoyhteiskunta.

Itselleni lähellä sydäntä ovat erityisesti seuraavat kohdat:

”Piraattipuolue haluaa antaa ihmisille täyden vastuun ja valinnan vapauden tekemisistään, kun ne eivät loukkaa muiden oikeuksia.”

”Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa
välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi.”

”Lainsäädännön tehtäviin ei kuulu eriarvoistaa kansalaisia, vaan kaikkien tulee olla yhdenvertaisia lain edessä. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan ihmisiä eriarvoistetaan perustuen ryhmiin, joihin hänet katsotaan kuuluvaksi.”

”Piraattipuolue vaatii päätöksenteon avoimuutta aina valmistelusta alkaen.”

”Lakien ja asetusten tulisi olla riittävän suppeita ja selkeitä, siten että kansalainen voi kohtuullisella vaivalla perehtyä itseään tai tiettyä asiaa koskevaan lainsäädäntöön.”

Huomiotta ei tietenkään voi jättää myöskään tuttuja teemoja: tekijänoikeuksia, tietoyhteiskuntaa sekä yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien kehittämistä.

Erityisen ihastunut olen koko ohjelma-esityksen takaa mielestäni selkeästi näkyvään punaiseen lankaan: Haluun siirtyä objektiyhteiskunnasta kohti subjektiyhteiskuntaa.

Tällä hetkellä yksilö nähdään ensisijaisesti erilaisten yhteiskunnan toimenpiteiden, palveluiden ja säännösten kohteena – objektina. Tämän tilalle Piraatit haluavat tarjota ajatusmaailmaa jossa keskiössä on ajatus yksilöstä aktiivisena toimijana – subjektina – ja yhteiskunnan rooliksi jää mahdollistajan ja turvaajan rooli. (mm. oikeusturvan, perustulon ja koulutuksen kautta)

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: