Nuorisotakuu – Vaalitemppu vakavasta aiheesta?

Maata kiertää työ- ja elinkeinoministeriön Nuorisotakuu -roadshow, jonka tarkoituksena on esitellä hallituksen kärkihankkeenakin mainostettua Nuorten yhteiskuntatakuuta. Kyynisimmät tuttavani ovat tosin kutsuneet roadshowta demareiden ja kokoomuksen kuntavaalikiertueeksi – eivätkä aivan suotta. Kiertue alkoi päivää ennen ehdokasasettelun loppumista Helsingistä ja päättyy kolme päivää ennen vaaleja Turkuun, kiertueen eri pysäkeillä asiantuntijoina toimii paikkakunnasta riippuen joku kokoomus/demariministereistä (Kiertueella esiintyvät: Ihalainen, Virkkunen, Risikko, Guzenina-Richardson ja Gustafsson).

Kävin seuraamassa kiertueen tapahtumaa Jyväskylässä 1.10, ja käteen jääneet fiilikset olivat vähintäänkin ristiriitaiset. Mitä tilaisuudesta oppi? Ei oikeastaan mitään, jota kuka tahansa hallituksen ja eduskunnan toimintaa yhtään seuraava ei olisi tietänyt entuudestaan. Todella lyhyesti tiivistettynä nuorisotakuu tarkoittaa sitä että:

  • alle 25-vuotiaalle nuorelle taataan 3kk työttömyyden jälkeen työ- opiskelu- harjoittelu- tai kuntoutuspaikka
  • jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle taataan koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Ja kaikki tämä ihanuus ja autuus on toiminnassa 1.1.2013 alkaen – eli siis aivan kohta.

Kukaan tuskin voi kiistää tarvetta toimenpiteille joilla ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä  – kyseessä on yhteiskunnan kannalta erittäin vakava inhimillinenja  taloudellinen haaste. Mikä tässä siten huolestuttaa?

  • Alle 25-vuotiaiden takuussa on mukana vaihtoehtona harjoittelupaikka. Eli jos työpaikkoja ei mystisesti tipahda taivaasta voidaan nuoristotakuun varjolla ohjata suuria määrä nuoria palkattomaan harjoitteluun (näitä paikkoja kunnat ja yhteisöt kyllä voivat luoda tyhjästä) ja uskotella että takuu toteutuu. Harmi vain, että jatkuva tarjonta käytännössä ilmaisesta työvoimasta ei ainakaan helpota työmarkkinoita vaikeammin työllistyvien osalta, ja että työharjoittelu on toiseksi tehottomin työvoimapoliittisista toimenpiteistä. (12,3% osallistuneista työllistyy harjoittelun kautta, TEM 2011).
  • Lukioden tai ammatillisten oppilaitosten koulutuspaikkojen lisääminen ei oikeasti ratkaise mitään ongelmaa. Todella monen nuoren osalta ongelma on koulussa itsessään, opettajavetoinen hiljaa istumista ja kuuntelemista vaativa oppimisympäristö ei vain sovi monille vilkkaammille nuorille (jotka oireilevat asian tiimoilta jo peruskoulussa). Tähän pitäisi puuttua jo peruskoulussa monipuolistamalla entisestään käytettyjä oppimisen tapoja ja tarjoamalla paremmin mahdollisuuksia myös käytännönläheisempään tekemällä oppimiseen.
  • Oppisopimus on erinomainen ratkaisu monille nuorille joille edellisen kohdan ratkaisu ei toimi. Valitettavasti oppisopimuskoulutuksen resurssointiin ja tunnetuksi tekemiseen ei ainakaan toistaiseksi ole kuulunut kovin uskottavia lisäyksiä yhteiskuntatakuunkaan tiimoilta.
  • Valmistelu tuntuu vielä olevan täysin levällään. Ministeri Virkkuselta ei saatu selvää vastausta edes siitä ketkä käytännön tasolla koordinoivat yhteiskuntatakuun toimenpiteitä valtakunnallisella tasolla – paikallistason vastuunjaosta puhumattakaan. Erityisen absurdia tämä on koska kolmen kuukauden päästä voimaan tulevaa takuuta toteuttamaan halutaan laajamittaisesti toimijoita julkishallinnosta, koulutussektorilta, järjestöistä ja yrityksistä. Mutta koska kukaan ei vielä tiedä mitä käytännön tasolla alueellisesti tehdään, ei sitä voida myöskään ottaa huomioon eri toimijoiden kevätkauden suunnittelussa.

Valitettavasti näyttää, että kuvitellaan kyseessä olevan kertaluonteinen taikatemppu. Temppu jossa numeerisia arvoja, kuten opiskelupaikkojen ja etsivien nuorisotyöntekijöiden määrää, hienosäätämällä löydetään ratkaisu syrjäytymisongelmaan. Pysyvien ratkaisujen hakemiseen kaivattaisiin huomattavasti radikaalimpia keinoja ja todellisia yhteiskunnallisia muutoksia. Kansalaisyhteiskunta, yritykset, oppilaitokset ja ennen kaikkea nuoret tulisi ottaa voimakkaammin mukaan suunnitteluun välittömästi alusta alkaen.

On hankkeessa myös hyvää: se on nostanut nuoret ja syrjäytymiskeskustelun politiikan keskiöön. On erittäin valitettavaa, jos tämän kaltainen äärimmäisen tärkeä tilaisuus hukataan pakottamalla käytäntöön pahasti keskeneräinen kokonaisuus vain jotta voidaan näyttää touhukkailta vaalien alla.

%d bloggaajaa tykkää tästä: